perjantai 27. maaliskuuta 2015
Onko se nyt menoa?
Naistenpäivä oli ja meni. Käytiin syömässä, mentiin vielä sen jälkeen kävelemään ja mies vain otti kädestä, ihan niin kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Minä en tiennyt mitä tehdä. Mies on kiva, mutta en todellakaan tiennyt, pidänkö hänestä tarpeeksi, kun nuo työpaikkajutut ovat vähän haastavia kuitenkin. Mies vei vielä junalle ja pussasi. Mä olin entisestään hämmentynyt. Nähtiin toisen kerran ja puhuttiin puhelimessakin, nähtiin kolmannen kerran ja puhuttiin lisää. Viihdyin miehen seurassa, mutten tiennyt riittääkö se. En ollut oikeastaan ihastunut, viihdyin vain. Sitten tapahtui jotain ja tarvitsin kipeästi apua. Mies tuli, näki minut haavoittuvimmillani, piti huolta ja - minä ihastuin. Nyt ollaan hengailtu yhdessä viikon ajan ja tunteeni voimistuvat (mieshän nyt on ollut ihan myyty kuulemma jo koko vuoden ja nähtävästi osittain aiemminkin). En tiedä, miksi tätä kutsutaan, töissä tämä on salaisuus, mutta ystävilleni olen toki juorunnut asiasta. Ensimmäistä kertaa eron jälkeen tuntuu oikeasti helpolta, hyvältä ja oikealta. Mies on mulle hyvä ja toivottavasti minäkin hänelle. Ehkä se on nyt sitten menoa. Toki tämä on ihan alussa, mutta nyt ei epäilytä. Aion antaa vain mennä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Moi! Ihana kuulla! Anna mennä vain:) Löysin sattumalta blogisi muutama viikko sitten, todella hienosti kirjoitat, kaikesta. Minäkin erosin viime vuoden huhtikuussa, edelleen mietin asiaa ihan päivittäin. Ja ihan samoja tunteita koin (/koen). Olet kyl antanut paljon lohtua kirjoittamillasi- kiitos siitä! T. J
VastaaPoistaHyvä, jos blogista on ollut apua. Se olikin yksi tavoitteeni, kun tein blogista julkisen. Ja se, että ajattelet vieläkin asioita, niin ei se mitään, kyllä se jonain päivänä helpottaa, vaikkei ehkä tunnukaan siltä. Ja kyllä, aion antaa mennä :D
PoistaOta rennosti vaan, päivä kerrallaan, nauti hetkestä äläkä mieti liikoja. Tällaisia ohjeita minä yritän noudattaa, kun itsekin olen tällä hetkellä keskellä aikamoista muutosvaihetta elämässä :).
VastaaPoistaMuutos tuntuu hyvältä, tunnen olevani siihen valmis nyt kun erosta on jo yli vuosi aikaa, mutta välillä ajatukset lipsahtaa liikaa tulevaisuuteen ja se vetää vakavaksi. Vähän pelottaa, mikä on ymmärrettävää, toisaalta kulunut vuosi on osoittanut, että selväin kyllä, mistä vaan. Joten miksi turhaan etukäteen huolehtia, asiat menee niin kuin menee. Ja juuri tällä hetkellä on hyvä olla, ja se on tärkeintä :)
Hyvää kevään jatkoa!
t. T
Viisaita sanoja taas kerran. Aion yrittää antaa asioiden sujua painollaan, niin on tähänkin asti mennyt hyvin. Toki välillä takana kaihertaa epäilys, mutta yritän miettiä, että tämä mies ei ole tehnyt minulle pahaa ja vahinkoa, tämä johtuu menneisyydestäni.
PoistaHyvää kevään jatkoa sullekin :)
Olen lukenut blogiasi ja aina odotan uutta päivitystäsi. Kiitos, että olet jaksanut jakaa todella kipeän ajan erosi jälkeen. Kirjoitat hienosti kokemuksistasi ja olet käsitellyt itsesi kanssa eron perusteellisesti. Et voi kuvitellakaan miten mahtavalta tuntui lukea viimeisin kirjoituksesi. Olen valtavan iloinen puolestasi! Kaikkea hyvää sinulle ja teille!!! Kaiken eronjälkeisen hirveyden keskellä on ollut varmasti vaikea kuvitella, että tällainen tilanne elämään vielä tulisi. Kuitenkin nykyinen tilanteesi todistaa sen, että et ole ollenkaan huono tai outo, kuten joskus olet itsesi kokenut. Olit vain väärän ihmisen kanssa, mutta en ole epäillyt hetkeäkään, ettei tämä nykyinen tilanne joskus koittaisi sinullekin, kunhan oikea henkilö osuu kohdalle :D
VastaaPoistaJoo, tätähän en olisi ikinä uskonut. Että olen ihastunut ja vielä vastavuoroisesti! En eläkään ehkä loppuelämääni yksin, minustakin voi pitää jne. Tuntui kivalta kuulla, että odottelet päivityksiä ja olet iloinen puolestani, teit minut tosi iloiseksi noilla sanoillasi. Ja kyllä niitä päivityksiä tulee aina välillä, toki paljon harvemmin kuin pahimmassa erotuskassa.
PoistaMahtavaa kevättä sinulle!